Kardaanin käsite juontaa juurensa 1800-luvun alkupuolelle, kun englantilainen Francis Westley keksi kardaanin, kolmesta pallosta koostuvan pallon, joka pystyi pyörimään vapaasti mihin tahansa suuntaan. Tätä mallia ei kuitenkaan käytetty laajalti, koska sen valmistus oli kallista ja pallojen välinen kitka teki liikkeestä vähemmän tasaista.
Vasta 1900-luvun alussa amerikkalainen keksijä kehitti uuden rakenteen, joka koostui neljästä pyörästä, joissa kussakin oli pieni, kohtisuorassa pyörän tasoon nähden oleva pyörä, mikä mahdollisti koko laitteen liikkumisen mihin tahansa suuntaan. Tätä rakennetta kutsutaan nimellä "Omni Wheel" ja se on yksi yleispyörän edeltäjistä.
1950-luvulla NASAn insinööri Harry Wickham keksi vielä paremman kardaanin kaltaisen pyörän, joka koostui kolmesta kiekosta, joissa jokaisessa oli rivi pieniä pyöriä, jotka mahdollistivat koko laitteen liikkumisen mihin tahansa suuntaan. Tästä rakenteesta tuli "Wickham-pyörä", ja se on nykyaikaisen kardaanin perusta.
Wickham Wheelin taide
Teollisuuden ja robotiikan lisäksi jotkut taiteilijat ovat käyttäneet kardaaneja luoviin tarkoituksiin. Esimerkiksi performanssitaiteilija Ai Weiwei on käyttänyt kardaaneja taideinstallaatioissaan. Hänen teoksensa ”Vanuatu gimbal” on jättimäinen, viiden metrin halkaisijaltaan oleva kardaani, jonka avulla yleisö voi liikkua vapaasti sen päällä.
Julkaisun aika: 27.11.2023